Päivällä tuli käytyä pitkästä aikaa isän haudalla. Haudalla käynnin jälkeen ajattelin, ettei se ahdistanutkaan niin paljon. Asia on toisin. Nyt ahdistaa niin, etten pysty nukkumaan. Ei yhtään mukavaa, kun yhdeltätoista soi kello ja pitää mennä messuille. Ei mahda mitään. Menen sitten väsyneenä. En pysty nukkumaan tuon ahdistuksen vuoksi. Ärsyttää sikana.
Ahdistus ei ole yhtään mukava tunne, mutta sen kanssa on elettävä. Siitä on kohta 22 vuotta, mutta tuntuu, etten ole vieläkään päässyt kunnolla yli, eikä oloni ole helpottunut vuosien myötä.
