Ahdistusta ja valvomista

Päivällä tuli käytyä pitkästä aikaa isän haudalla. Haudalla käynnin jälkeen ajattelin, ettei se ahdistanutkaan niin paljon. Asia on toisin. Nyt ahdistaa niin, etten pysty nukkumaan. Ei yhtään mukavaa, kun yhdeltätoista soi kello ja pitää mennä messuille. Ei mahda mitään. Menen sitten väsyneenä. En pysty nukkumaan tuon ahdistuksen vuoksi. Ärsyttää sikana.

Ahdistus ei ole yhtään mukava tunne, mutta sen kanssa on elettävä. Siitä on kohta 22 vuotta, mutta tuntuu, etten ole vieläkään päässyt kunnolla yli, eikä oloni ole helpottunut vuosien myötä.

Räpellystä ja jännitystä

Kahden päivän kirjotussaldo 2074 sanaa ja Potternanossa seiskaluku valmis, julkaistu. Pieni paniikki iski, kun aika loppuu kuun lopussa ja en oo tavottanu edes puolta väliä tavotteestani, joka 20 000 sanaa. Kyllä mä sen vielä tavotan. Kaiketi. Koko nanossa on 8697 sanaa. Kyllä se siitä.

Mä olen koko eilisen jännittäny (nythän ollaan jo sunnuntain puolella) systerin reaktiota siihen, että muutan Vantaalle. Vaikka mä muutin Hesasta, niin mun kotini on Vantaalla. Toivon vain, että systeri ymmärtää sen ja tajuaa etten mä hylkää sitä. Mä vain muutan sinne, missä mun kotini on. Sydän sanoo niin. Mä vain pelkään sen reaktiota. Kun me ollaan sen kanssa niin läheiset, ei ole mikään ihme että pelkään.

Ihme räpellystä tää bloggaaminen multa. Kaipa se lähtee tästä liikkeelle.